Mikä ODG on?

Oligodendrogliooma on yksi gliooma­ryhmän kasvain

Oligodendrogliooma lähtee kasvamaan ja rajoittuu keskus­hermos­toon, pääasiassa aivoihin. Joskus se kasvaa selkäytimestä tai etenee selkäytimeen. Selkäydin luetaan myös osaksi keskushermostoa.

Koska se alkaa kasvaa aivo­kudoksesta, se on primaari aivokasvain. (latinaksi primus = ensimmäinen; tässä primaari tarkoit­taa alusta pitäen aivoissa kasvanutta).  Aivot sijaitsevat päässä, otsan ja silmien takana.

Oligodendrogliooma kuuluu niihin aivokasvaimiin, joita kutsutaan glioomiksi eli tukisolukasvaimiksi. Gliooman solut muistuttavat yleensä jotakin aivojen tukisoluista eli gliasoluista, jotka ympäröivät hermo­soluja ja verisuonia. Oligodendrosyytit, joita oligodendrogliooma­kasvaimen solut muistuttavat, ovat juuri näitä glia- eli tukisoluja. Aivojen tukisoluja on muitakin, kuten tähtisoluja eli astrosyyttejä.

Aivoissa on tukisolujen lisäksi hermosoluja ja verisuonia ja verisoluja. Oligo­dendrosyytti-solut mm. muodostavat hermosolujen ympärillä olevaa valkeaa myeliiniä, ikään kuin ”eristysainetta”. Niiden nimi tulee kreikan kielen sanoista oligos = harvalukuinen; dendron = puu ja kytos=solu) Tarkemmin aivokudoksen eri soluista, katso kuva ODG 1

Paljonko oligodendroglioomapotilaita on?

Vajaa puolet eli n. 40% primaa­reista aivokasvaimista eli alusta pitäen aivojen alueelta kasvamaan lähte­neistä kas­vaimista on glioomia. Vajaa 10% (1/10) glioomista on oligodendroglioomia. Suo­messa todetaan kaikkiaan runsaat 1000 aivo­kasvainta vuodessa, joista oligodendro­glioomia on noin 30-40. Useimmat oligo­dendro-glioomat tulevat aikuisille; 2/3 näistä 18-54 vuotiaille. Suo­messa on kullakin hetkellä noin 300-400 henkilöä, jolla on tai on ollut oligodendrogliooma.

Missä oligodendrogliooma kasvaa?

Oligodendroglioomia kasvaa kaikissa aivojen osissa. Suurin osa, n. 40% kuitenkin otsa­lohkoissa tai otsalohkoista jatkuen ohimo tai päälaenlohkoon. Yli 90% oligodendro-glioomista kasvaa aivoteltan eli tentoriumin yläpuolella, katso kuva isoaivojen osista ODG 3

Oligodendrogliooman syy ja alkuperä

Monien kasvainten alkusyy on tuntematon, niin myös oligodendroglioomien. Miksi oligodendrogliooma syntyy, ei tiedetä. Potilas ei ole tehnyt tai jättänyt tekemättä mitään, mikä olisi aiheuttanut kasvaimen. Vaikka monet pohtivat, miksi tämän kasvaimen sain, ei meillä ole siihen vastausta.

Aiemmin ajateltiin, että oligodendroglioomat alkavat kasvaa oligodendrosyytti- nimisistä aivojen tukisoluista (oligodendro= suomeksi: harva uloke). Uusin tutkimus on osoittanut, että oligodendro­gliooman synty onkin monimutkaisempi ja siihen osallistuvat kantasolu-tilassa olevat aivojen solut. Perimän muutokset näissä soluissa aiheuttavat hallitsematonta kasvua, jolloin syntyy kasvain. Onko kasvain oligodendrogliooma vai joku muu gliooma, kuten astrosytooma, riippuu näistä perimän muunnoksista eli mutaatioista.

Ei tiedetä, syntyykö toisilla näitä enemmän vai hävittääkö heidän elimistönsä niitä heikommin. Epäillään, että joillakuilla on sellainen vastustuskyky, että elimistö hävittää muuntuneet solut alkutekijöissään. Toisilla elimistö ei hävitä näitä soluja yhtä herkästi. Glioomien kasvutapa tunnetaan puutteellisesti eikä siihen toistaiseksi pystytä vaikuttamaan.

Oligodendrogliooman ominaisuuksia

Oligodendroglioomat ovat yleensä pehmeitä, harmaasävyisiä kasvaimia. Ne sisältävät usein kalkkia, verenvuotoja ja / tai rakkuloita. Ulkonäöltään ne eivät poikkea normaalista aivosta kovinkaan paljoa. Oligodendroglioomat eivät muodostu yhdenlaisista soluista, vaan monenlaisista. Eri kohdat kasvaimessa ovat siis jossain määrin erilaisia. Tätä ominai­suutta, joka on kaikille glioomille, myös oligodendroglioomalle tyypillinen, kutsutaan heterogeenisyydeksi, eli sekakoosteisuudeksi tai epäyhtenäisyydeksi. Tämä on syytä tiedostaa, sillä kasvaimen hetero­geenisyydellä on merkitystä sekä kasvaimen laadun määrittämiselle että hoidoille ja hoitotuloksille.

Leikkauksen tai koepalan yhteydessä otettu kappale kasvaimesta on se, joka tutkitaan. Kasvainta ei käytännössä koskaan saada kokonaan pois. Pitää siis muistaa, että emme tarkasti tiedä, minkälaisia olivat ne kasvain­solut, jotka jäivät jäljelle aivoihin. Seuraavien alaotsikoiden alla käsittelen myös sitä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Kasvaimen solut

Yhden kasvainsolun läpimitta on n. 20 μm eli kasvain­soluja mahtuu yhden millimetrin jonoon noin 50 kappaletta peräkkäin. Mikroskoopilla katso­taan näitä soluja monisatakertaisella suurennoksella.

Esimerkiksi 400-kertaisella suurennoksella yksi oligodendroglioomasolu näyttää halkaisijaltaan 8 mm mittaiselta. Mikroskoopilla kasvaimen soluilla on ikään kuin ”lyhyet kädet” ja ne muistuttavat ulkonäöltään paistettua kananmunaa. Kasvaimessa on muunkin näköisiä soluja, kuten astrosyyttejä (suomeksi tähtisoluja). Eri kohdat kasvai­mesta voivat siis näyttää ja olla erinäköisiä.

Magneettikuvissa raja normaaliaivoon voi näyttää tarkalta. Näin ei kuitenkaan ole todellisuudessa aivoissa, vaan raja normaaliaivoon on epätarkka. Kasvaimen sisälläkin kasvaa normaaleja aivosoluja ja normaalilta näyttävässä aivokudoksessa kasvaimen vieressä voi olla kasvainsoluja kts kuva ODG 4.

Diagnoosin perusta

Oligodendrogliooman diagnoosi perustuu aina patologin lausuntoon näytteestä. Pelkästään magneettikuvien perusteella ei varmaa taudinmääritystä voida tehdä. Patologi kuvailee kasvaimen solutason ulkonäön. Mikro­skoopilla nähdään käsitellyistä ja värjätyistä kudoskappaleista ulkonäkö sekä jakaantuvien solujen määrä eli pahanlaatuisuus. Lisäksi kasvainsolujen perimäaineksesta (lähinnä DNAsta) määritetään kromosomit ja tiettyjä geenivirheitä. Kannattaa muistaa, että lausunto perustuu siihen kudokappaleeseen, joka patologilla on käytettävissä. Poisleikattu kudos ei aina ole täysin samanlaista kuin se osa, joka jäi aivoihin jäljelle.

Pahanlaatuisuus

Aivokasvaimet luokitellaan aina pahanlaatuisimman kohdan mukaan. Oligodendroglioomat ovat pahanlaatuisuudeltaan luokkaa II tai III, mitä isompi numero, sen pahanlaatui­sempi. Luokan IV kasvaimia ei enää kutusuta oligo­dendroglioomiksi vaan glioblastoomiksi. Jos glioblastoomassa on oligoden­droglioomalta näyttäviä soluja, sitä kutsutaan nykyluokituksessa silti glioblastoomaksi. Luokan I oligodendroglioomia ei ole, vaikka jotkut luokan II oligodendroglioomat ovat niin hitaasti kasvavia, että ne miltei täyttäisivät tuon luokka I kriteerin.

Koska kasvain luokitellaan pahanlaatuisimmian kohdan mukaan, voi oligodendro­glioomien epäyhtenisyys eli heterogeenisyys vaikuttaa lopputulokseen. Voi olla, että pahanlaatuisin kohta on kokonaan patologin  tutkittavana ja aivoihin jäi hyvän­laatuisempia, hitaammin kasvavia soluja. Voi myös olla päinvastoin niin, että patologi saa hyvänlaatuisemman osan ja aivoihin jää pahanlaatuisempia soluja.

Kromosomimuutokset

Keskeinen ominaisuus oligodendroglioomissa on kromosomeissa 1 ja 19 olevat muutokset. 1. kromoso­mista puuttuu toinen lyhyt haara (p) ja 19. kromosomista toinen pitkä haara (q). Nykyisin nämä kromosomi­muu­tokset ovat edellytys oligodendrogliooma-diagnoosille. Vaikka kasvain näyttäisi patologin silmiin oligodendro­glioomalta, diagnoosia ei voi asettaa ellei kromosomimuutosta:1p19q deleetioita eli puutoksia –löydy. Toisaalta vaikka suurin osa kasvaimen soluista näyttäisi astrosytoomalta (=tähtisoluilta) , kasvain luokitellaan kuitenkin oligodendroglioomaksi, jos siitä löytyvät nuo kromosomipoikkeamat.

Geenimuutokset

Lisäksi tutkitaan, onko IDH 1 ja IDH2 entsyymejä säätelevien geenien mutaatiot. Nämä entsyymit ovat oleellisia solu­jen energia-aineenvaihdunnalle. IDH 1 ja toisinaan IDH2 mutaatiot tekevät kasvaimet ennusteeltaan parem­miksi, mutta ilmiön merkityksen ymmärtäminen ja hyödyntäminen hoidoissa on vasta aivan alkutekijöissä.

Tyypillinen oligo­dendro­gliooma on siis gradus II, IDH1/2 mutatoitunut, 1p19q deletoitunut. Muitakin geenitutkimus­tuloksia voidaan kertoa samoin kuvailla kasvainpalan mikroskoopissa näkyvää ulkonäköä. Voidaan myös ilmoittaa, kuinka suuri osa soluista näyttää olevan jakautumassa käyttäen K1-67 lukua. Yleensä se on luokan II oligodendro­glioomissa matala, alle 10%. Mitä korkeampi, sitä pahanlaatuisempi.