Uutta aivokasvaintutkimuksessa
Nestebiopsia (liquid biopsy) voitaisiin suomentaa nestemäiseksi koepalaksi. Käsitteenä tämä on hieman ristiriitainen. Nesteestä yleensä otetaan näyte, ei palaa. Toisaalta lääkärislangissa usein puhutaan suomeksikin koepalan sijasta biopsiasta. Siinä ei tuo pala-sana korostu.
Kutsuttiinpa tätä nyt sitten miksi tahansa, tarkoitus on tutkia nesteestä, aivokasvainten kyseessä ollen joko verestä tai selkäydinnesteestä (=likvorista) kasvaimen perimää. Tutkimus on tällä alueella vilkastunut, kun on löytynyt kohdennettuja hoitoja. Näitä voidaan antaa potilaalle, jos kasvaimesta löytyy hyvä kohde hoidolle. Yleensä tämä on geenimutaatio.
Monien syöpien kohdalla on todettu, että kasvaimesta erittyy verenkiertoon kuolleita soluja tai solun osia. Tämä johtaa siihen, että verestä löytyy valkuaisaineita ja geeninpätkiä DNA:ta ja RNA:ta, jotka ovat kasvaimelle tyypillisiä. Verinäytteestä voidaan siis tutkia kasvaimen ominaisuuksia. Monastihan seurannan kuluessa kasvaimesta ei voida ottaa tai on erityisen hankala ottaa toistuvasti koepaloja.
Tiedetään, että eri kasvaimet erittävät verenkiertoon eri määriä näitä tunnistettavia kohteita. Valitettavasti aivokasvaimet kuuluvat vähiten erittäviin kasvaimiin.
Aivokasvaimet, erityisesti glioomat ja varsinkin matala-asteiset, kuten oligodendroglioomat olisivat kuitenkin tärkeä kohde tällaisille näytteille. Alkuperäisistä leikkauksista on kasvaimen uusiessa usein kulunut vuosia. Kasvain on saattanut muuttua ajan kuluessa ja uusintakasvaimen solut eivät aina muistuta niitä, joista alkuperäiset näytteet on otettu.
Toisaalta uusintaleikkauksesta ei läheskään aina ole potilaalle mitään hyötyä, pelkästään lisääntyneitä riskejä. Leikkausta ei siis voida tehdä hoidollisista syistä. Usein joudutaan tyytymään kasvaimesta otettavaan koepalaan eikä aina sitäkään voida saada. Verinäyte tai selkäydinnestenäyte eli likvornäyte olisivat paljon helpommat ottaa. Onko niistä hyötyä, on tällä hetkellä tutkimuksen kohteena.
Pitkään arveltiin, ettei verestä voi löytyä kasvaimelle tyypillisiä valkuaisaineita ja geeninpätkiä, koska glioomat sijaitsevat veri-aivoesteen takana. On kuitenkin käynyt ilmi, että verestäkin löytyy näitä aineita.
Uusi lupaava tutkimus on todennut, että näitä valkuaisaineita ja geeninpätkiä löytyy ennen-kaikkea selkäydinnesteestä, joskus myös verestä. Tällöin näytteeksi riittäisi joko verinäyte tai lannepisto selkäydinnestenäytettä varten. Tämä on melko pieni polikliininen toimenpide ja olisi usein mahdollinen, vaikka uutta koepalaa kasvaimesta ei voitaisikaan ottaa. Kuvassa näkyy lannepistoneula lannenikamien 4 ja 5 välistä selkäydinnestetilassa, Kuvasta ilmenee hyvin se, että kyseessä ei ole selkäydinpistos. Neula pistetään niin alas, että selkäydin on päättynyt jo ylempänä ensimmäisen ja toisen lannenikaman kohdalla.
Nestenäytteet tulevat jatkossa olemaan merkittävä lisä glioomien tutkimukseen.
Simonelli työtovereineen Milanosta, Italiasta (Simonelli M ym 2020 Crit Rev Oncol/ Hematol vol 146 no102879) on julkaissut kattavan yhteenvedon toistaiseksi saaduista tuloksista. Yhteenvetona voidaan todeta, että selkäydinnesteestä löytyy kiertävää kasvain DNA:ta (ctDNA:ta) paljon todennäköisemmin kuin verestä. Mitä pitempi aika oli kulunut alkuperäisestä leikkauksesta, sitä enemmän todettiin geenimuutoksia, joita alkuperäisessä kasvaimessa ei ollut todettu. Todettiin myös, että ajan kuluessa kasvaimeen kehittyi enemmän kasvutekijäsignaaliratojen muutoksia.
Joissakin tilanteissa nestekoepalasta löytyy myös muutoksia, joita ei kasvainnäytteestä ollut löytynyt, vaikka kyseiset muutokset ovat mitä todennäköisimmin olleet kasvaimessa aina. Tällöin on ajateltu, että selkäydinnesteeseen voi päätyä geenikappaleita eri puolilta kasvainta, ja näyte voisi olla tässä suhteessa luotettavampikin kuin itse kasvainnäyte. Glioomien kyseessä ollen, jolloin kasvainnäytteeseen aina joutuu normaalia, toimivaa aivokudosta, ei näytettä yleensä voi ottaa joka puolelta, vaan täytyy tyytyä pienempään näytteeseen. Onkin epäilty, että joissakin tilanteissa nestenäyte olisi luotettavampi. Tässä olemme vasta uuden teknologian ensi lehdillä. Toivomme, että jatkossa kasvaimia näin tarkemmin tutkittaessa löytyy tietoa, miten kasvaimia, erityisesti uusintakasvaimia, voidaan hoitaa. Tavoitteena luonnollisesti parantaa hoitotuloksia.